Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo poltti 2/3 Turusta syyskuussa 1827. Turku on palanut historiansa aikana yli 30 kertaa, mutta Aninkaistenmäeltä lähtenyt tulipalo oli ennen kokemattoman tuhoisa ja raivokas.
Turku oli 1800-luvun alussa koko Itämeren piirin tuntema kauppapaikka, joka oli myös akateemisen elämän keskus. Kirkko korkeine torneineen ja kalliolle 1819 rakennettu Tähtitorni olivat maiseman keskeisiä osia. Kirkon viereen oli 1815 valmistunut Turun Akatemian uudisrakennus. Kadut olivat kapeita ja talot tiheään rakennettuja tuohi-tai turvekattoisia puutaloja. Asukasmäärä kaupungissa oli noin 13000.
Kierrosta laatiessamme olemme käyttäneet lähteenä mm. Hannu Salmen kirjaa ”Tunteiden palo”
Seuraamme muutamia avainhenkilöitä ja heidän vaiheitaan. Palon syttymispaikalla asuivat Christina Hellman ja hänen piikansa Maria Iisakintytär Vass ja renki Johan Hallen, paloa tarkkailivat katedraalikoulun oppilas Adolf Moberg ja lääkäri Immanuel Ilmoni. Kerromme myös tähtitieteilijä F.W.A. Argelanderista, luonnontieteilijä Carl Reinhold Sahlbergista, Fredrika Tengströmistä, Abraham Kingelinistä ja monista muista aikalaisista.
Aloitamme kierroksemme palon syttymispaikan viereltä puutorilta. Palon syttymisaikaan illalla 4.9.1827 oli tyyntä, mutta myöhemmin tuuli yltyi myrskyksi puhaltaen luoteesta, mikä oli kohtalokasta tulen leviämiselle. Multavieru oli tulilinjalla, samoin Aninkaistenmäen etelärinne Aurajoen sillalle asti. Siinä vaiheessa ihmisten mielissä eli usko siihen, että tuli pysähtyisi jokeen. Toisin kävi, myrsky puhalsi kipinöitä, joita myös Turun kukkuloiden tuulimyllyjen siivet levittivät ympäriinsä. Palo levisi laajasti myös joen itäpuolelle: Tuomiokirkon torni syttyi palamaan ja romahti, Akatemiatalon kirjasto tuhoutui, lukemattomia koteja paloi.
